Tuli tässä mieleen,että jos jollakulla on kynnys lähteä suksien huollon puolesta, niin mulla ja Reijollahan on ratkaisu siihen. Reijolla oli viimevuotiset pitoteipit pohjassa ja mä käytin vajaan purkin rhoden multigraden 0 -2 vois sanoa, että koko matkan. Taisin pari kertaa laittaa luistoa,samaten Reijo.

Tomppa

Hiihtäjien ja huoltojoukkojen varustevikalista

• oikean käden hiihtokintaan vuori rikki ja peukalossa reikä
• oikean jalan monossa repeämiä
• vasen isovarvas katsoo monoa reijästä
• hiihtohousut ratkesivat haaruksista tiukassa (hieman epäonnistuneessa) laskussa
• tuulisuoja-alushousut alkaa olla risat; paremmat on hukassa
• kahdet hanskat puhki
• termarin korkin kuori irti
• monon pohjallinen ei suostu pysymään sijoillaan
• sauvojen käsihihnat ei kestä, kolme hajonnut
• särkynyt sydän -> Lappiin
• aurinkolasien nenätuki haljennut (teipattu)
• karmea haju ja pari kiloa räkää hiihtohanskoissa
• mono liikavarpaan kohdalta puhki
• pipo ei kiristä enää
• rukkasen peukaloissa reiät
• liikaa kamaa mukana!! Eikä mitään ole edes hajonnut!
• no problems
• mono auennut oikealta
• poikki mennyt suksi ja sauva
• kaksi paria sauvoja seikkaili Suomussalmelta Kuusamoon
• kadonneet aurinkolasit
• jonnekin jäänyt pyyhe
• repun alakulma ratkennut
• peräkärryn jarrut
• auton vasen peili taivaan tuuliin
• peräkärryn takaovet raollaan
• ajatus pätkii
• kelkan akku tyhjenee
• rele reistailee
• kamera meni rikki
• kamera putosi hiihtoladun varteen
• aurinkolasit hävisi jonnekin, toiset löytyivät
• suksisauvan remmi poikki

Vikalistan päivitys 4.4.2013

Terveystilanne 4.4.2013, katsastus viranomaiselle, healthy situation 4.4.2013

• flunssaa vähäsen
• kurkku kipeä
• blister at the left food
• varpaita hellänä
• very good
• oikean käden keskisormen jänne parantumassa; kestää hiihtämisen sormi suorana
• iho hiertynyt araksi nivusista ja kainalosta
• naama ruskettunut, mutta rypyt jääneet vaaleiksi; liikaa irvistelyä tai hymyilyä
• pakkas-/aurinkopaukamat tallella, mutta hieman parantuneet
• 3+2 mustaa varpaan kynttä ja sormenpäät halki
• vasen reisi on tullut takaisin kotiin, kun vielä mielikin tulisi takaisin
• vasemman jalan varvas, toinen vasemmalta – sen kipu siirtynyt päähän
• kainalot hiertyneet
• vasen olkapää kipuilee
• entiset viat säilyneet ja jäljellä oleva elinaika lyhentynyt kaksi viikkoa
• musta varvas -> nimetön
• vasen keskisormen kynsi edelleen musta
• huge, gigantic, very large (20 cm X 20 cm) bruise from slipping in the sauna and crashing into the door (and very painful)
• jäätynyt sarveiskalvo vasemmassa silmässä
• viisi mustaa kynttä
• hyvin ikäviä hiertymiä alapäässä, sattuu varsinkin pesulla
• rystysen narina loppunut, samoin koko hiihtoretki
• varpaiden jäätyminen Jäämeressä hellitti jo

Voisi viisi viikkoa hullumminkin viettää!?

Kassit on myllätty tällä erää viimeistä kertaa, nyt pesukoneeseen ja yltympäri huushollia. Aamulla ei enää herää kello 5 täyspaniikkiin tai edes puolipaniikkiin; missä olen, paljonko pakkasta, olenko ajoissa, mitä evääksi, paljonko juotavaa, mitä aamiaiseksi, onko tarpeeksi vaatetta, ovatko monot kuivat, herranjestas joko ne muut menevät,...

Mutta HHS-tyyppinen sekasorto jatkuu kotona vielä varmaan päiviä ennenkuin energiaa löytyy vaatteiden ja varusteiden järjestämiseen sijoilleen. Ja sukset on vielä kunnostamatta kesäkautta varten. Paitsi ne hienot pitopohjasukset, jotka ovat hyvin parafinoituina valmiit kesäsäilöön. Ne kun eivät päässeet koko viiden viikon aikana pois suksipussista. Tai voivathan ne toki vielä joutua ladullekin. Ainakin osa Helsingin laduista on nimittäin vielä kiusallisen hyvässä kunnossa...

Kävin Virolahdella Reinikkalassa viikonloppuna. Siellä kevät oli hieman edennyt – maaliskuun alussa vielä puolimetrisen lumihangen alla nukkuneet jouluruusut olivat jo kukassa - mutta hiihtokelit näyttivät jatkuvan ja hiihtäjiä näkyi meidänkin ensi HHS-kilometrien latu-uralla Virojoella.

Muistelin veljen kanssa miten äitimme aikanaan, joskus 90-luvun lopulla, kertoi, että joku oli hiihtänyt rajamiesten latua. Oli kuulemma matkalla Jäämerelle! Wau! Vierasta kulkijaa ei sillä ladulla nimittäin voinut eikä edelleenkään voi olla huomaamatta. Kylän aikanaan halkaiseman rajan pinnassa hiihtävät olivat joko paikallisia rajamiehiä tai sitten paikallisia kyläläisiä. Sitten siitä oli hiihtänyt joku vaeltaja, joka oli matkalla Jäämerelle... WAU!

Tuolloin ei tullut mieleen, edes haaveena, että moinen taianomainen hiihtoretki olisi joskus itsellekin mahdollinen. Nyt se on kuitenkin tehty, vaikkei Virolahdella ihan Paavon ensimmäisellä reissullaan käyttämää reittiä hiihdettykään.

Uskomatonta! Mutta totta ovat kaikki ne kilometrit, kelkkaurat, ladut, ylämäet, alamäet, suot ja järvet, tunturit, maisemat, majapaikat, hiihtokaverit, rinsessat, väsymyskohtaukset, loppukirit, eväsleivät, termospullot, huolenpito, hunajapurkit, hupsuttelunaurut, tuppervaarat, uupumusnaurut, hiljaiset kilometrit ja taivasteltavat näkymät. Totta on Jäämeri ja siinä pulikointi. Vuosikymmeniin nahkein vitikelikevätkin taitaa olla totta, ainakin narinalumi on totta. Ja totta on sekin, että hiihdin Suomen halki kaatumatta kertaakaan, enemmänkin hannuhanhimaisesti kuin taidolla, luulisin.

Uskomatonta –sanan lisäksi nousee väkisin mieleen myös toinen sana, kiitollisuus. Siitä Reiska kirjoitti omassa päiväkirjoituksessaan jo retken puolivälissä. Kiitollisuus-sanaan kiteytyy koko kokemus. Että ylipäänsä on mahdollista lähteä tälle retkelle, että joku järjestää tällaisen, että pysyy kutakuinkin terveenä ja jaksaa päivästä toiseen. Että ystävät ja läheiset kannustavat ja elävät tahoillaan mukana. Että voi kysyä itseltään, miksipä ei... Ja että on mahdollisuus kuulua hulluimpien hiihtäjien joukkoon!

Kiitos Paavo, Auto-Risto, Kelkka-Risto, Seija, Kaki, Teija, Helena P, Helena T, Anna, Masa, Yrjö, Tomppa-Tomi, Tomi, Väinö, Pentti, Reino, Reijo, Antti, Hannu, Matti, Lauri, Jeff, Seppo, Leo, Jukka, Jorma, Pertti, Pirkko-Liisa, Thomas, Eeva-Liisa, Maija, Barbara, Gunnar, Mathias, Eckhardt, Siggi ja etä-Jussi.

Yksi hulluista, mutta ylpeä siitä,

Kirsi J

Hiitopaiva 33 - Nuorgam (70 degrees 4 minutes North latitude) to the Sea - 63K

Thursday was our last day of the trek. After 33 days and over 1700 kilometers, we were one Hiitopaiva away from our goal, the Arctic Sea. The route was down the Tanna River starting from the hotel in Nurogam. After a couple of kilometers we would be in Norway and ski for 57K on the ice to land and Risto's car. Then, the group would prepare for the 6K climb to the top of the ridge and the high point overlooking the sea. Most importantly though, some in the group could pickup towels required to dry themselves off after a dip in the ocean, a Finnish goal.

At Wednesday evenings orientation, Paavo gave us instructions for the days trek. Temperatures would be in the -3C area during the day with a crossing headwind or headwind expected. With the sea and mountains, the weather was somewhat unpredictable and snow could be expected at some point also.

Paavo announced the choices for K's. 57K if only skiing to Risto's car. 63K if skiing all the way to the ocean. And, 69K if skiing from the ocean back to the car. Everyone had the option of taking a sled ride or getting towed back from the sea by the snowmobile. The K's back to Risto's car were "uncounted" and unofficial.

On Thursday morning, I started last at 7:40AM and found Reijo waiting for me at around 5K. Sami, one of the snowmobile drivers, would follow the group all day. Reijo thought he was last to start until he saw me. We skiied together through a snow squall and soon caught up with Lauri and others and at the 20K or so mark. We found out that Paavo had instructed everyone to get off the ice at a bridge in Norway and meet for coffee and information at a truck stop in town. It turned out that new weather information had Paavo and our guides, Toni and Sami, concerned that in two hours, there could me a major snow storm on the ice that would make visibility very limited and endanger the safety of the group when travelling separately. On my previous trip down the Tanna, we skiied in snow squalls where the only thing you could see was the track down in front of you. Getting lost or disoriented was not an option for anyone.

Paavo decided that we would ski together as a group the rest of the trek and monitor the weather along the way. We also had the option of getting off the river alittle early on an ice road if the weather got really bad.

When the group restarted, it followed the snowmobile route and Paavo down river stopping at every 5 or 10K marker to regroup. I think Lauri was asked to lead the group and pick up the pace alittle to beat the snow storm. The weather stayed sunny and the winds stayed as mostly a crosswind or maybe tailwind so conditions were excellent. The snow covered hills on the banks were beautiful in the sun and eveyone enjoyed the last few K's to Risto's car at 57K. Landfall was made around 2:30 and there was a flurry of activity at the trailer to change skis, drink, eat, and get out the swim gear. Although I brought a towel with me to the sea, my anxiety level had risen to the point where I decided not to swim or get wet.

Lauri and I started the climb to the high point above the ocean 6K away and once there, the full force of the wind was felt. Everyone took pictures and shook hands with Paavo at the top and enjoyed the magnificent view of the sea in front of us. Then, the fun began as all skiied down to the "beach" and watched the swimmers. I think half the people got some part of their body wet. Tomi Jakkola took all his clothes off and ran into the ocean with his skis!

Many waded or jumped in in shorts or underwear for a quick picture. Not to be denied all "glory", I took my ski boots and socks off and waded in enough to cover my ankles for a quick picture. I can attest to the fact that the water was definitely cold. I'm told that it was warmer than the air. Maybe so!

After watching others dive and wade in, take more pictures, and collect souvenir stones, we got dressed and headed back to Risto's car. Not to be denied alittle more skiing, Lauri and I, and some others, skiied the unofficial K's back to the car and bus connection back to Nurogam. My total kilometers skiied in the last three days was 205.

When we got back to the car, the bus to Nurogam had arrived yet and some of us went into the trailer to shelter from the wind. The bus arrived at 5PM and we headed back the 60K to Nurogam. We had accomplished our goal of making the trek safely from Virolahti to the ocean, 1800K (1200 miles) in 33 straight days of skiing.

Many thanks to Paavo, Risto, Risto, Jussi, and the others who make HHS 2013 such a great experience.

Jeff

HHS Accomodations

Depending on where we end up each day, the sleeping arrangements can vary greatly. In Kuhmo and Kuusamo, we stayed at Spa hotels with swimming pools, waterfalls, etc and slept two to a room. Day 26 in Lokka, a tiny village on Lokkajarvi, found most of us on the floor of the gymnasium. Tonite on Day 27, we will stay in cabins at the gold mine museum in Tankavarra. All places have electricity but some have stayed in places with no running water. Along the border zone in Section 2, we stayed at a number of unused Finnish border posts which had a dorm type building where the men used to stay. We could be on the floor on a mattress, in a bunk bed, a couch or a regular bed. Sometimes it is the luck of the draw where you sleep. Wherever we stay, everyone carves out their own space with their "bed" and their stuff. Privacy is respected and nobody seems to get too excited about anything. On all days except Day 26 in Lokka, we could take a sauna somewhere. Usually, there is a shower with the sauna but sometimes you have to mix your own bath with the barrel of hot and barrel of cold water. You never know what the Hiitopaiva will bring except that much closer to the sea. And, there is always the next meal to look forward to which takes your mind off most anything bothersome!

Jeff

Hiitopaiva 26 - "The dustbin of ski history"

Planning for the trip, I considered whether to bring two or three pairs of skis. I packed three pair, unpacked one pair to lighten my ski bag, and then reconsidered what if one ski broke and reput the third back in my bag. These would include my old Fisher waxless, old Atomic race skis, and my good Atomics. Except for one day on the Fishers, all my skiing has been on the old Atomics and I planned on never getting the good skis out (too lazy). That is until today when my ski broke in half near the front. Probably one too many times skiing from the snowmobile trail to the road and back up to the trail. Fortunately, the base held the ski together long enough for me to make it the 20K to the accomdation. Now, my ski bag will be lighter for the trip back.

Jeff

Hiitopaiva 30 -

Today is considered one of our "big" days as we must ski northwest thru the largest lake in Finland, Innarijarvi. If you look on the map, you will see a very large expanse of water with many bays and islands. The lake level is controlled by Russian dams on land taken during the war. We ski from our accomodation and will be on the ice for approximately 58K. It snowed Sunday night so the trees were beautiful and the lake had alot of snow covering the ice. The weather again was very perfect with sun all day and southerly winds. The temperature by 1PM was expected to be just under -2C. Seppo, Lauri and I were last to start again around 8:30AM. Paavo arranged for a sausage cookout on an island at 30K where the snowmobile drivers started a fire, dug a pit in the snow, and had reindeer hides set out to sit on. Even all the 7' long skewers were brought on the sleds by Toni and Sami. Everyone enjoys the camraderie of sitting by the campfire and having a sausage or "makara" with sweet brown mustard. Buns and bread are not considered the Finnish way to eat a "makara". By 1PM, the groomer started up again and we all enjoyed the balance of the ski trek to the pickup point at a small guesthouse that we stayed at in 2009. The bus took us back to our previous accomodation.

Jeff

Hiitopaiva 32 - Sevettisjarvi to Nuorgam - 82K

Our second last day, Wednesday, April 4th, was our longest ski day by far at 82K. It would take some in our group well over 11 1/2 hours to ski this far (50 miles) and can take longer depending on the winds and temperatures. Our destination, Nuorgam, is at the top of Finland at 70 degrees North latitude. This is well over 1600 miles north of my hometown, Milwaukee. Nuorgam bills itself as the most northern town in the EU and sits on one of the most famous rivers, the Tanna, for Atlantic salmon fishing in Europe. We will ski down it on our last day for 58K before crossing to land.

Due to the long trek, Paavo instructed the slowest skiers to start around 5:30AM. I think they might have waited alittle longer since it was -25C in the river valley where the start was located. Lauri, Seppo, Reijo and I started at 7:40AM and since we were last, had to collect the trail markers up to the midway point.

Weather would be winds from the northwest, headwinds, until around noon and switching to southwest in the afternoon. The group would come together at a hut for sausages and coffee at 40K on the plateau. Skiing last, Lauri, Seppo and I found the track full of dry windblown snow and the headwind made the going quite tough. We were on a fairly treeless plateau out in the open.

Fortunately, the weather forecast was correct and after lunch at the hut, the winds shifted and the temperature went up a bit which quickened our progress.

Lauri had done most of the morning work at the front of our three man group and I appreciated his tenacity in never stopping.

The second half of the day featured fantastic vistas of the high plateau. The only vegetation evident were stunted birch trees. While the first 40K climbed up slowly but relentlessly, the second 40K descended again in an up and down fashion. The first goal after the hut was to ski first to Risto's car at 67K. Here we could get some food or dry clothes if we had packed them and then proceed across a 10K long lake (at 76K). THEN, we had a 7.2K climb back up over a treeless ridge overlooking Nurogam. The descent from that also had some very steep areas where some of us would take their skis off and walk. Unfortunately, my ski binding was frozen so I was forced to ski down, slowly, the whole way. By the time I got to the hotel in Nurogam, I had been out almost 10.5 hours and skiing 9 of those. The sauna and shower and cold beer were all very welcome by that time.

Jeff

- 8 astetta

Jäämeri saavutettu. Kaikki ovat tyytyväisiä ja onnellisia. Viiden viikon haasteet ovat ohitse.

Tällä hetkellä hiihtokavereiden kanssa seurustelu vie voiton. Käymme läpi yhteisiä kilometrejä ja muistoja matkalta.

Kaki

- 22 astetta

Kelkka käynnistyi klo 5.20 tekemään latua Sevetin baarin pihasta. Hiihtäjien jono lähti välittömästi kelkan perään. Pakkasen purevuuden todellisuus tuli esille hiihdettyämme muutama sata metriä: sitä on – 30 astetta ja pienoinen vastatuuli lisäsi purevuutta. Meni toistakymmentä kilometriä ennen kuin sai itsensä lämpiämään. Ympärilleen ei paljon tarennut katselemaan, koska ajatukset olivat itsensä lämpimäksi saamisessa. Kuitenkin auringon säteet havahduttivat silmät näkemään kuuraiset vaivaiskoivut ja kimaltelevan hangen......

Kaikki on hyvin. Aamulla aikainen lähtö loppurutistukseen.

Kaki

- 8 astetta

Linja-auto otti meidät kyytiin Ukonjärveltä klo 7.00. Tunnin bussimatkan aikana meinasi ote tähän jaloon hiihtolajiin herpaantua. Rönötin tuolilla kuin selkärangaton ja haukottelin. Lähistössä istuvien kanssa yritimme viritellä keskustelua suomen kielen kehityksestä 1800 –luvulta nykypäivään unohtamatta Aasian kulttuureja.

Kolme poroa otti meidät vastaan, kun laskeuduimme autosta. Siitä sujautimme jäälle, missä itäinen, hyytävä ilmavirtaus otti meidät vastaan. Yllätyimme tosissaan sään kylmyydestä. Arvioimme, että asteita olisi ollut – 20.

Ensimmäiset 15 kilometriä hiihdimme kelkkauralla tehden ihmisvoimin latua. Toinen kelkoista hyytyi starttiruutuun. Ensiavun jälkeen molemmat kelkat ohittivat kuuraiset hiihtäjät. Kelkkamiehet menivät tekemään nuotiota makkaran paistoa ja kuumia juomia varten.

Koko päivän hiihdimme järveltä järvelle pieniä maakannaksia ylittäen. Voi vain kuvitella, kuinka ihanalle tämä maisema näyttäisikään. Alkutahmeuden jälkeen suksi alkoi luistamaan mukavasti.

Ilman enempiä jorinoita. Alan valmistautua huomiseen rankkaan tuntureiden ylitykseen.

Terveisiä Sevetin baarin pihapiiristä,

Kaki

PS. Sevetin baari ei ollut enää entisellänsä. Sitä oli remontoitu. Tuttua oli puheensorina pöydissä.

Enää vai vielä?

Onko sillä niin väliä tai eroa? On sillä, HHS hiihtäjille!

Ero voi olla huikea. Sen tuntee ja huomaa, kun sen itse kokee.

Päivittäisen etapin viimeiset kilometrit voivat olla joskus lennokkaita ja lyhyitä, mutta joinakin päivinä tuskastuttavan pitkiä ja työläitä. Sama pätee koko reissun kestoon. Hiihtopäivät vähenevät. Matkamittari raksuttaa miinustaen. Enää muutama päivä.

Lähestyy reissun pisin päivä, Sevettijärveltä tuntureitten yli Nuorgamiin, 83 km.

Vaativalle päivälle mieli jo askartelee yksinkertaisissa, mutta meille tärkeissä asioissa: tuuli, lämpöennuste, onko aurinkoa, sataako, voitelu…

Sitten, kunhan tuo vaativa päivä on selvitetty, mieli voi antaa keholle luvan huokaista helpotuksesta.

Siinäpä saattaa piillä ansa. Koko pitkän matkan kehoa on hallinnut päämäärä. Alussa tavoittamattoman kaukainen päämäärä. Päivä päivältä mieli on vienyt kehoa eteenpäin. Päämäärä on lähentynyt, välillä kovinkin ponnistuksin. Viimein tulemme tilanteeseen. ENÄÄ yksi päivä. Mutta! Voiko mieli antaa keholle luvan, että nyt helpottaa. Onhan vielä yksi päivä jäljellä. Herpaantuuko ote? Miten keho reagoi? Se voi reagoida monin tavoin. Jopa äkillisellä selittämättömällä sairastumisella. Alusta asti kestänyt positiivinen asenne on antanut energiaa ja mielen sitkeyttä vielä viimeisiksikin päiviksi.

Ympärillämme on ollut ja on valtavasti positiivisuutta, mistä olemme ammentaneet energiaa. On päivittäin uusi latu, uudet maisemat, luonnon kirjoittama sanaton jatkokertomus ja ennen kaikkea loistava hiihtoporukka ja porukan yhteishenki.

Eipä hätää, kyllä tässä vielä jaksetaan.

Vielä viimeisetkin päivät.

Paavo

Hiitopaiva 29 - Kauispaa to Ukonjarven

Today begins our fifth and last week of skiing. We are now on the shore of Innarijarvi, the largest lake in Finland, which we will ski across on Monday. Our accomodation is an up north type resort in Ukonjarven, where we stay Saturday, Sunday, and Monday nites, a relaxing change from having to move on most days. It is on the south shore of Innarijarvi. Our bus left Sunday morning at 8AM to take us back to the top of Kaunispaa for the projected 57K ski back to our accomodation. Another mild day with southerly winds was in the forecast for the entire day. I believe we started around 9AM from the top of the hill, descended the hill thru the woods and had to climb the next hill. A good part of the day was basically down hill 30K to Ivalo on snowmobile trails. Basically downhill means there were still steep uphills and rutted snowmobile trails to negotiate. We saw a few reindeer also grazing in the snow. They seem to dig holes around the trees looking for lichen. The reindeer are not fed and must fend for themselves which they seem to do quite handily.

Once we got to the Ivalo area we skiied the river for 8K before getting back on to ski and snowmobile trails and roads for the final trek to our rooms. Some skied into Ivalo to do some shopping, have coffee and donuts, and get cash. Around the 50K mark, we skiied past reindeer corrals and stopped to take a few pictures.

It was another perfect ski day for the final week of skiing to the ocean.

Jeff

Kauniina joka päivä

Tomppa nukkui Lentiirassa kirpputorilla ja pystyi näin ollen tekemään siellä harkittuja ostoksia. Hän osti ryhmän naisille matkalukemista ”Kauniina joka päivä”. Onpa sitä miehetkin lukeneet ja ottaneet oppia kuinka nenä ja posket kannattaa suojata auringolta, tuulelta ja pakkaselta. Monilla näkyykin muodikkaita ruskeita tai valkeita (riippuu asun sävystä) kankaan palasia näkyvissä pinnoissa. Olen nähnyt vilahduksia teippauksista myös raajoissa ja niskassa.

Kerron teille kirjan parhaita otteita, jotka sivaltavat läheltä Halki Suomen hiihtäjän leirielämää.

”Liikunta antaa jäntevyyttä ja kauneutta. Liikunta ja vielä kerran liikunta piristää. Samalla olette kuluttaneet monta kaloria, mikä on hyväksi vartalolle.”

Iltaisin kävelemme sulavasti verkkareissamme tai kalsareissamme etsien seuraa, jolle voisi kertoa, missä nyt päivän hiihto tuntuu. Vaihtelemme voidepurnukoita ja hipaisemme hellästi hiihtoystävämme herkkiä hartioita. Toisen huomioiminen on tärkeää: hymy, katse ja kosketus. Toista piristää myös huomio siitä, että mustelma on jo häviämään päin tai se on jopa vaihtanut väriä. Hyvässä tapauksessa rinnakkain voi olla tuoretta ja vanhaa mustelmaa. Niiden eroja on kiva verrata.

Kaloreita kuluu, just joo! Meillä on kuitenkin päivän aikana kantovälineet täynnä sapuskaa kipoissa, purnukoissa, pulloissa ja pusseissa. Kun ne kaikki kananmunat, leivät, mustikkakeitot, karjalanpiirakat, pikkuleivät, pullat, banaanit, appelsiiniviipaleet, hillopaahtoleivät, suolakurkut, rusinat, patukat ahtaa ääntä kohti, kaloreiden kulutus ja saanti ovat sopivassa suhteessa; joskus tauon jälkeen jopa ähkytilassa. Vartalo on saattanut kiinteytyä ja ryhti oieta. Vai johtuneeko se siitä, että vartalo yrittää kurottautua venytystilaan katsomaan, josko kaverilla olis tarjolla suklaata tai karkkia? Muistan erityisesti karkkisekoituksen maun suussa sen jälkeen, kun olin Kirsin ja Tompan kanssa tehnyt lumienkelit ladun varteen ihanan pehmeään lumeen. Hiihtäminen ja karkin mässääminen yhtä aikaa ovat haasteellinen tapahtuma; ei tahdo saada happea.

”Kun olette päättänyt harjoittaa liikuntaa säännöllisesti, muistakaa ottaa alku rauhallisesti. Harjaantumattomat lihakset tarvitsevat ensimmäisillä kerroilla lempeää kohtelua.”

Nythän on kyse erittäin säännöllisestä liikunnasta: 33 hiihtopäivää putkeen (keskimäärin 55.5 km/päivä). Mutta mikä on alku? Onko se alku ollut Virolahdella? Onko alku jokainen uusi aamu? Onko alku tauon jälkeinen elämä? Tauon aikana Lohja Rudus on kipannut kuormallisen betonia päälle.

”Vaikka olisitte putipuhdas, mutta vaatteenne tuoksahtavat hikisiltä ja tunkkaisilta, ette ole raikas. Älkää käyttäkö samaa vaatekappaletta viikkokaupalla. Nenä paljastaa herkemmin kuin silmät, milloin jokin vaatekappale on likainen.”

Siis mitä?! Eikö samaa hiihtokerrastoa voikaan kantaa yllään neljää viikkoa? Samat sukat ovat tosi kätevät käytössä, koska ne kopsahtavat kuuliaisesti muodossaan lattiaan, kun ne siihen tipauttaa. Aamulla ne ovat valmiina lähtöön pienen ravistelun ja hankaamisen jälkeen. Sukistakin voi tulla jonkinlainen turvarätti. Toinen oleellinen turvarätti on kaulassa tai päässä pidettävä buffi. Niitä täytyy olla mukana monta, jos yks´ kastuu kuolan, sateen, nenästä tulevan nesteen tai hien takia, toinen buffi astuu remmiin. Hiihtoputken alussa nenä paljasti herkemmin hien hajun. Silloin tuli mieleen tapaus lapsuudesta Nivalan Maliskylällä. Sattuipa niin, että joku pikkukissa päästi pissan nurkkaan. Ei se ollut Nikke, Nöpö, Minna, Musteri, Tipsu. Siis suoraan puhuttuna: täällä hiihtoleirillä haisee välillä kissanpissa! Sainpas sen sanottua ihan reippaasti ja kaartelematta. (Huom! Ukonjärvellä kukaan ei uskaltanu sanoa, että puurokattilasta puuttuu kauha. Jokainen lappoi kiltisti puuroa lautaselleen ruokalusikallaan.)

”Ainoakaan nainen ei jaksa olla aktiivinen ja iloinen ja näyttää raikkaalta, ellei hän saa ruokaa.” Siinäpä se meidän iloisuuden salaisuus onkin: me naiset syömme paljon. Ensin yleissilmäys tarjontaan. Sitten hyökkäys ruoka-aineiden kimppuun. Mitään ei jätetä. Jos otat, sen syöt. Yöpaikkojen ruokatarjonta ei yksistään riitä. Auto-Risto on matkassa mukana vain meitä naisia varten. Illat pitkät A-Risto kirjaa muistikirjaansa ylös, mitä hänen pitää seuraavan päivän aikana käydä ostamassa naisille. Yleisimmät toiveet kohdistuvat terveellisiin juomiin ja ruoka-aineisiin. Kun nainen yksi kerrallaan saapuu määränpäähän, on Risto reippaasti ostokset suorittanut. Meillä on juhlat joka päivä. Oi, muistan ne lakkamarmeladit!

”Jos lihaskivut harjoituksen jälkeen ovat kovin pahat, ruumista on kohdeltu liian kovakouraisesti. Saunokaa vähintään kerran viikossa. Se tekee ruumiin joustavaksi ja tunnette sen jälkeen itsenne virkeäksi ja reippaaksi. Ottakaa saunassa viimeksi voimakas kylmä suihku. Se kiinteyttää lihaksia ja antaa pienen hieronnan.”

Minkäs teet, jos on lihaskipuja. Huomenna sama uusiksi ja ylihuomenna ja sitä seuraavana päivänä. Kivut lähtee samalla tavalla kuin ne on tullutkin eli hiihtämällä ja välillä kaatuilemalla toiselle kyljelle. Mehän saunotaan joka ilta. Me ollaan lauteilla niin joustavia jotta. Ainakin toisen avustuksella pääsemme nousemaan jopa ylälauteelle. Jos saunassa on puu, jonka päälle voi nostaa työtä tehneet jalat, voi kuulua jalkoja sen päälle nostettaessa ”Auh!” Kaveri myös auttaa, jos kädet eivät enää nouse hiusten pesuun. Kiitos teille saunassa yhtä aikaa hikoilevat. Joskus on otettava pakosta kylmä suihku, kun varaajassa ei oo varaa lämpimään veteen. Onpa jotkut hurjat käyneet lumessakin piehtaroimassa. Kirjan luku ”Irtokynnet” passaa oivallisesti myös meille hiihtäjille. Varpaiden kynsiä on irronnut nyt ja tulee irtoamaan matkan jälkeenkin; sen verran mustia tapauksia saunareissuilla tapaa. Mustien kynsien avulla on näppärä opettaa saunanlauteilla ulkomaalaisille lukujonoa: 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9. 10, 11, 12, 13, 14, 15, 16. Eikä tarvi olla edes kovin iso sauna.

Kirjassa ”Kauniina joka päivä” palataan useaan otteeseen aiheeseen haju ja tuoksu. Mikä siinä nyt on niin kummallista, jos noin 10 tuntia päivässä liikkuva ihminen haisee? Onko tämä kirpputorilöytö sittenkin joiden hienohelmojen ja kovakauluksisten opaskirja?

”Yhden vaatimuksen ympäristö asettaa jokaiselle: hänen pitää tuoksua eikä haista. Sanalla haju on tässä yhteydessä ikävä merkitys, ja hajusta teidän on päästävä heti. Tähän kuuluu vielä alusvaatteiden ja sukkien vaihto päivittäin. Tunne, että on puhdas alusta alkaen antaa sen varmuuden ja turvallisuuden tunteen.”

Jo aikaisemminkin olen sanonut tämän saman: Jo käytetty vaate tuo turvallisuuden tunteen ja PISTE!

”Päivän mittaan ehostusta on parannettava, jotta kasvot näyttäisivät yhtä aikaa raikkailta ja säteileviltä kuin aamulla. Se on helposti tehty. Pitäkää aina tarvittavat apuvälineet helposti saatavilla käsilaukussa.”

Kaikki tarvittavahan kulkee repussa tai vyölaukussa. Räkä pyyhitään kintaaseen tai hihaan. Vapaa niisto saattaa aiheuttaa verenvuotoa nenästä. Siksi ”käsilaukussa” on pidettävä mukana tuppo pumpulia. Vessapaperi auttaa hädän tullen. Minun mielestäni näytämme säteilevimmiltä hiihtopäivän aikana ja sen jälkeen. Kasvot ovat onnesta ymmyrkäiset: minä tein sen taas! Aamuisin esiintyy iltaa enemmän silmäpusseja ja painaumia kasvoissa.

Kun katson teitä rakkaat hiihtokaverit, ajattelen kuten lukemassani kirjassa ”Kauniimpana kuin milloinkaan”.

Kiitos, että olette olemassa.

Kaki

- 4 astetta

Aprillipäivänä 1.4.2013 hiihdimme 58 kilometriä Ukonjärveltä Partakkoon. Partakosta ajelimme linjurilla Ukonjärvelle takaisin. Matkan aikana hiihtäjät tuumasivat tämmöisiä tästä ihanasta päivästä:

Aurinko paistoi koko päivän. Yön aikana oli satanut pumpulimaista lunta, joka verhosi puut. Järvi valkeudessaan oli kerrassaan sanoinkuvaamattoman upea. Paras tähänastisista päivistä.

Olimme Inarijärvellä hiihtäjän taivaassa.

Olin näkevinäni palmupuita ja liplattavat laineet.

Inarijärven ylittäminen hiihtämällä; voiko hiihtäjä enää muusta unelmoida.

Our day on the lake has been the best anyone could hope for. Thanks to Paavo ant the Ristos for making HHS such a great experience.

A wonderful begin of an April, first! Who had organised such wonderful conditions, Paavo? Do you have an agreement with the god of weather?

Tähän hiihtoon sopii toteamus: On otettava saadessaan tai ei saa halutessaan. Loistava sää ja keli.

Pakkasaamujen vilut ja vitikelit tulivat kerralla pyyhityksi sinne menneiden aamujen hämärään ja vain oikein pinnistämällä niitäkin tulee mieleen.

Today I found what I was looking for, in the middle of Lake Inari: quietness and white space all around! I hope I can carry that peacefulness along with me.

Hela dagen kändes som att snorkla i Medelhavet med grodfötter. Vi bara flöt sakta över sjön. Underbart!

Inarijärvihän on kuin kuningatar! Koko porukka on ihan huumaantunut. Järvi oli täynnä komeita saaria, kallioita, upeita mäntyjä. Sää ei olisi voinut olla parempi. Omituista, että tällä valtavalla järvellä oli sitten tyyntä ja tuuletonta.

Melkein kuin merellä! Kaunista! Taivasteltavaa joka hetki.

Kiitollisuutta tästä päivästä ja elämyksestä.

The new snow and the perfect weather makes this trip through a dreaming landscape on lake Inari to an unforgetten day in my life. Kiitos Paavo.

Täydellisen kiireetön hiihtopäivä sinisen taivaan alla. Upeassa luonnossa ja talvisäässä.

Yöllä oli satanut uutta pehmeää vitivalkoista lunta yli 10 cm. Lumiset puut olivat kauniina taustana ryhmärämäkuvallemme, jonka jälkeen laskettelimme rantaan Samin ja Puavon tekemää latua pitkin. Aprillipäivän hauskana pilana oli laduntekijöiden opasmerkki 7 % laskusta, joka oli todellisuudessa puolimetrinen.

Kelkkamiehet olivat laittaneet puolimatkaan leirin pystyyn. Hiihtäjiä odotti maukkaat nokipannukahvit ja –teet kiehislusikkoineen sekä makkarat nuotioineen. Saimme istua porontaljoilla.

Päivän hiihdon lomassa muistelimme neljän vuoden takaista Inarinjärveä. Silloin oli näkyvissä pitkin matkaa silloin tällöin reilun metrin paksuista kirkasta jäätä. Se oli kaunista jäätaidetta jääkukkineen, ilmakuplineen ja kuvioineen. Jäälaikut olivat kuin kurkistusikkunoita avaruuteen. Vuonna 2009 oli myös kilometrien mittaisia ahtojäävalleja, joita kierreltiin ja osa ylitettiin.

Tänään upea, aurinkoinen hiihtopäivä sujui lupsakkaasti hiihtämisestä nauttien ja maisemia ihaillen kiitollisena tästä kaikesta. Inarinjärven ylitys on hiihdon parhaita osuuksia. Niin hiljainen ja vaikuttava.

Inarinjärvi on ylitetty.

- 10 astetta

Tänään ollaan taas kesäajassa. Herätys tuntia aikaisemmin kuin eilen. Ei se mitään; lähtöä siirrettiin tunti myöhemmäksi. Aamupala klo 6.30 alkaen. Herääminen ei tuota minulle aamulla vaikeuksia; olenhan itse aamuvirkku. Bussi lähtee klo 8 kohti Kaunispäätä, josta jatkamme kohti Ukonjärveä. Kaunispäällä liput liehuu suorina tuulen voimasta, josta syystä sukset äkkiä pois autosta ja jalkaan. Rohkeimmat edeltä ladulle myötätuulessa kolmen kilometrin alamäkeen; osa auraten, joku suorilla vauhtia välillä tyrkkien. Minua pelotti mutkaisella uralla.

Samassa kun lasku päättyi, alkoi kolmen kilometrin nousu Palopään ylitse. Taas vauhdilla alas helpompaa laskua, jonka jälkeen päästiin tutulle ja turvalliselle kelkkauralle. Mukavaa kumpuilevaa maastoa, välillä kiperiä mutkia. Alamäessä kuului huuto takaa. ”Mikä merkki?” ”STOP!”, vastaan. ”En saa pysähtymään!!!!!”, kuului vastaus. Edessä oleva alamäki jyrkkeni ja tuli kuoppaiseksi. Onneksi ohittajan vauhti pysähtyi ennen pahinta. Homma hoitui kunnialla.

Nelostien ahtaan ja matalan tunnelin jälkeen oli näky: Kaksi pilkkijää pellolla. Ei muuta kuin jututtamaan ja se olikin lampi. Lampi on paikka paikoin kymmenen metriä syvä. Vuosi sitten keväällä se oli antanut hyvin kalaa. Nyt on vielä liian kylmä eikä kala ollut vielä syönnillään, kertoivat emännät.

Loppumatka Ukonjärvelle on aikaisemmin ollut pitkin tuntuinen ja kehtuuttava. Nyt oli toisin. Latu oli hyvä ja sukset pelasivat mukavasti. Saatiin tämän päivän tavoite helpolla loppuun.

Toiset kehuivat käyneensä maukkaalla täytekakkukahveilla hotelli Ivalossa. Kakkupala oli ollut jumalaisen hyvää ja kerrostalonkokoinen. Kahviakin sai tuplakupin.

Masa

Hiitopaiva 28-Tankavarra to Kaunispaa

Saturday, Day 28, started from the gold mine place at 8:30AM with Seppo, Lauri, me, and a friend of Seppo's who suprized him with a visit. Temperatures were mild again with a slight tailwind expected all day. Maybe even snow. Our first goal was to ski to a hotel 23K away where the Kaunispaa ski area is located. Kaunispaa is a very popular Finnish ski area with over 300K of groomed trails plus downhill skiing. Seppo estimated that this weekend there might be up to 15,000 people here. You would not notice it due to the size of the place. We did see many skiers from Finnish families to Chinese tourists skiing for the first time.

Once we got to the hotel we had the obligatory donut and coffee. I think each had 3 pieces of bakery of somekind today. It is pretty easy to do the way we have been skiing.

Paavo indicated that we each had to ski at least 45K today if we wanted to do all of the "official" K's to the sea. I skiied with Lauri all day who knew the trail system. Paavo also told us not to get lost. The bus from the top ofthe ski hill would leave at 4PM and if we were not there on time, we would have to take a long taxi ride to our sleeping place..

Lauri showed me around the place and we did some monster climbs to the top of Kaunispaa (beautiful head) and other tunturri. It was a day of perfect skiing at the ski center with hard tracks and all the types of terrain one could ever wish for. We got back to the meeting restaurant at the top of the Kaunispaa at 3:15 by doing a 3.5K climb to above the treeline at the top of the lift. By the end of the day, I skiied 57K and was happy. Reijo skiied 95K!

We left at 4PM for our accomdation on the south shore of Inairjarvi. We stay here for three days which will be relaxing.

Jeff

PS. Dinner was pork, scalloped potatoes, cole slaw and salad. Plus the Finnish rye breads. Eating note: We rarely have butter. Maybe twice. Only a couple of different margerines. Also have not had pasta except for lasagna once.

PPS. Reijo has still not waxed his skis.

Maaliskuu vetää viimeistä päivää, kun mulla alkoi kovin työpäivää; pitää kirjotella päiväkirja.

Kattelin hiihdon sujumista takakelkan perspektiivistä Virolahdelta Kaunispäälle. Tämähän on jo neljäs kerta olla mukana, joten ei ihan uutta touhua mulle. Työnkuvaan kuuluu kerätä merkit pois maastosta ja ottaa väsyneet hiihtäjät kyytiin, jos sellaisia tulee. Ei oo tälläkään reissulla kuin ei muillakaan reissuilla tarvinnu montaa kilometriä antaa apua. Ensiaputarvikkeet on myös mukana, mutta onneksi ei oo tarvinnu käyttää kertakaan.

Näillä neljänä vuotena, jotka olen saanut olla mukana on aika hyvin oppinut tuntemaan hiihtäjien vauhdin. Sen mukaan voi säädellä omaa ajonopeutta. Suurin osa porukasta on ollut mukana useampana vuonna, joten tuttuja ollaan. Kuin yhtä suurta, hullua perhettä. Mutta huumori on säilynyt näillä matkoilla aina. Ulkomaalaisten ansiosta kielitaitoakin pääsee käyttämään sen minkä osaa. Vastaavasti me ollaan opeteltu heille suomen kieltä.

Tällä reissulla ilmat ovat olleet aika kylmiä, joten välillä on täytynyt hyppiä kolmiloikkaa, jotta tarkenee. Päivällä aurinko lämmittää ja aina silloin tällöin meinaa uni tempaista, kun reessä makoilee. Takana kun ajelee, on aikaa katella luontoa eri paikkakunnilla. Petojen jälkiä on huomattavasti enemmän kuin muina vuosina. Susilaumoja on ollut useita ja ahman jälkiä melkein koko matkan ajan. Ilveksiä on suunnilleen yhtä paljon kuin ennenkin. Metsäkanalintuja alkoi näkymään Ilomantsin korkeudella ja sitten niitä on ollut jonkun verran.

Parina päivänä oon ajanu myös keulalla latuja ja palaute on ollut onneksi kiitettävää. Pari kertaa on soiteltu työnantajani Pekan kanss´ , että miten on tullut nuotalla kalaa. Hyvältä ovat kilomäärät kuulostaneet.

Vielä muutama päivä ja paluu arkeen on todellista. Vapiskaa muikut, minä palaan kohta!

Tänä vuonna menen Jäämerelle asti, kun sain siihen mahdollisuuden. Ennen oon aina lopettanu Saariselälle. Pääsiäinen kuluu täällä Ukonjärvellä Saunamajurin hommissa. Huoltoporukan yhteistyö Puavon ja kaiman kanss´ on sujunut moitteettomasti. Kaikilla on kokemusta usealta vuodelta.

Lopuksi terveiseni koirilleni Kehvelille ja Sepelle. Kohta tullan! Kiitos myös koirien hoitajille.

Tytöt älkää itkekö, kohta palaan!

Ripe

Hiitopaiva 27-Lokka to Tankavarra - 68'20" north

Today we begin our last week of skiing on the trek to the ocean. Another fortunate weather day finds us with tailwinds for the 22K journey to the other side of Lokkajarvi and crossing winds for the remaining 16 when we head northwest on the lake to land. Lauri, Seppo, and I were last to start at 9:15 and found temperatures to be around -8C with all sun and the tailwind. I did the first 10K in under 48 minutes, a distance that usually takes 60. The track was very good with the snow giving fairly uniform coverage except for the slight hummocks along the way. Our group came together on the other side of Lokka, had a snack and continued on to land at 38K. When the lake was created in the 60's, Paavo said it submerged two villages. There is part of one still on an island that we visited and the houses are still used as vacation homes. There are also some Lappish buildings and a well still there.

Our first goal after landfall is at 48K where there is a gas station/coffee shop place similar to many we have stopped at for donuts in the past. Paavo gave us the choice of skiing in the groomed snowmobile track along the road or on the road itself for the last 8K to the stop. I skiied the road. Roads up here are not salted. They are plowed and the studded tires put grooves into the ice. Double poling the road was a much faster option for me as long as I felt safe from cars. I only was passed by one Volvo. Hopefully, my new skis weren't nicked up too much. (Why worry!)

At the coffee shop, Paavo, Risto, and Risto were waiting for us. Auto Risto always has a laptop with him showing the GPS locations in realtime for five of our group. Our fastest and slowest skiers carry them so the organizers can tell where we are at anytime. Anyone can also follow the progress from the website and see the route anytime with skier progress and speed.

After reforming the group, Paavo and moteri Risto headed out again and we skiied the last 12K or so to the gold mining museum in Tankavarra. There is a museum here depicting the story of the Lapland gold rush from the 1870's. There is also a sort of theme park, restaurant, gift shop complex where you can bring your family and pan for gold yourself. I spoke with the owner who told me that there are still commercial gold mining operations in the area as well as 100-200 individuals who are professional gold prospectors.

Tomorrow, Day 28, is a relatively short day at a minimum of 45K. We are skiing to a large ski area with 300K of groomed track. To get there, we ski around 28K on the snowmobile trail again. Mild temperatures and tailwinds are again expected.

Jeff

PS. After orientation, Hannu and I walked back to our rooms and were talking about when we might see the northern lights. When we looked up, there they were covering parts of over half the night sky.